[Ensimmäinen Hoitoja-vierailu tapahtui 2015]
Ajanvaraus sähköpostitse: hoitoja ( at ) gmail.com
Vapaita aikoja voi tiedustella myös suoraan hoitohuoneelta.
Marraskuun alussa Sorbus muuttuu Maija Mustosen, Aino Unkilan ja Aino Voutilaisen ylläpitämäksi hoitohuoneeksi, jossa taiteilijat tarjoavat hoitoja maksutta.
Haastattelimme Maija Mustosta hoitohuoneen paluusta Sorbukseen sähköpostin välityksellä lokakuussa 2016.
SORBUS: Hoitoja tekee paluu Sorbukseen. Miten ideanne ovat kehittyneet tai muuttuneet edellisestä kerrasta (25.–29.5. 2015)? Huomaako eron käsissä, päässä vai sekä että?
Maija Mustonen: Nyt meitä on kolme hoitajaa, kolme päätä ja kuusi kättä. Aino Voutilainen on liittynyt tiimiimme. Teemme tällä kertaa pitkiä, monituntisia hoitosessioita. Mutta tarvittaessa myös lyhyitä. En halua määritellä hoitotapahtumia ennalta. Keskitymme kosketukseen, antautumiseen ja hoivaan – kuten aiemminkin. Tarkoituksemme ei ole parantaa ketään. Molemminpuolista parantumista voi tapahtua, mutta se ei ole tavoite. Haluamme antaa tilan ainutlaatuiselle kontaktille, joka tapahtuu hoivan aikana hoidettavan ja hoitajan välillä, mitä se ikinä onkaan. Hoito ei perustu tehokkuuteen tai suorittamiseen. Kohtaamme tilanteen rauhassa hoito hoidolta.
S: Miten hoitolaan voi tulla? Pitääkö olla valmistautunut jotenkin?
MM: Hoitolaan voi varata ajan sähköpostilla hoitoja@gmail.com, ja vastaamme lisäohjein. Myös Sorbuksen ovelta voi kysellä vapaita aikoja. Hoitoon ei tarvitse valmistautua mitenkään erityisesti.
S: Toteutitte Hoitoja-teoksen myös Turun Kutomolla elokuussa 2016. Miten turkulaiset hoidettavat eroavat Vaasankadun asiakkaista?
MM: Kutomolla kuten Sorbuksessakin hoidettavat olivat tavallisia ihmisiä, jotka kaipasivat kosketushoitoa. Molemmissa kaupungeissa kysyntä oli valtavan paljon suurempaa kuin mitä meillä on ollut resursseja tarjota. Kutomon hoitohuone oli yksityinen, kun taas Sorbuksessa hoitotapahtumaa voi katsella avoimen ikkunan takaa. Siten hoitojen luonne oli aika erilainen Kutomon tilassa. Jatkamme Hoitoja Kutomolla taas keväällä 2017.
S: Viime kerralla ette toiveestanne huolimatta saaneet thaihierojia hoidettavaksenne. Aiotteko tällä kertaa lähestyä heitä uudelleen vai uskotteko onnelliseen sattumaan?
MM: Luulen, että kutsumme heidät taas samalla lailla kuin viimeksi, eli jakamalla heille flyereitä. En halua tehdä asiasta sen kummempaa numeroa. Viimeksi kuulimme eräältä naapuruston thaihierojalta, että paikalliset thaihierojat olivat erittäin tietoisia projektistamme ja suhtautuivat siihen varauksella.
S: Julkisessa keskustelussa taiteen rahoituksesta puhuttaesssa taide saa usein välinearvon: taiteeseen kannattaa satsata, koska taide edesauttaa yhteiskunnallista hyvinvointia. Sitten mietitään, miten taiteen vaikuttavuutta mitataan. Viime kesänä Titanik-galleria järjesti Paimion vanhassa tuberkuloosiparantolassa parantamista ja hyvinvointia käsittelevän Parantola-ryhmänäyttelyn. Näyttelyssä esillä olleessa Jaakko Pallasvuon videoteoksessa Blue kertojaääni sanoo: “Taiteilija ei voi olla hoitajan matalapalkkainen tuuraaja, ilahduttaja tai parantolan tilojen somistaja. Taiteilija samaistuu parantolassa vain potilaisiin”. Teoksenne voi nähdä jonkinlaisena konkretisointina tästä “hyvinvointia taiteesta” -keskustelusta. Toisaalta Hoitoja on niin konkreettinen, että meille avautuu pääsy myös tämän, ehkä ilmeisen, luennan tuolle puolen. Miten itse näette teoksenne suhteutuvan tähän keskusteluun?
MM: Jotenkin olen onnistunut mielessäni väistämään tuota keskustelua tämän teoksen kohdalla ja kiinnostunut itse hoitotapahtumasta taideteoksena. Eritoten siitä hienovaraisesta, henkilökohtaisesta mutta yleisinhimillisestä kohtaamisesta, joka syntyy hoidon sisällä. Hoiva, hoitaminen ja hoidettavana oleminen on yksi ihmisyyden ydintarve, -puute, -kyky ja -lahja. Tässä teoksessa taiteilija tai taide ei välttämättä toimi välineenä hyvinvoinnin edesauttamisessa, vaan hoitotapahtuma raamitetaan itseisarvoiseksi. Se ei tavoittele mitään tietynlaista vointia. Keskustelin ystäväni kanssa tästä aiheesta ja hän kysyi: “Voisiko tämä teidän taideteos paljastaa maailman, jossa ihminen voi hoitaa toista ihan vain hoitamisen halusta ja ilman odotuksia vastapalveluksesta, eikä rahakaan ole päässyt välillemme? Mikä puhdas, välineetön kohtaus?”
* * *
Maija Mustonen toimii koreografina, esiintyjänä ja yhteistyöläisenä kollektiivisissa prosesseissa. Hän on tehnyt viime vuosina teoksia mm. Zodiak – uuden tanssin keskuksessa, Kutomolla Turussa sekä Todellisuuden tutkimuskeskuksessa. Mustonen on kouluttautunut klassiseksi hierojaksi.
Aino Voutilainen on tehnyt töitä esiintyjänä valmistuttuaan teatterikorkeakoulusta 2009. Hän on työskennellyt useiden koreografien – kuten Satu Herralan, Maija Hirvasen, Sanna Kekäläisen ja Elina Pirisen kanssa. Voutilainen opiskelee tanssi- ja liiketerapiaa taiteen tekemisen rinnalla.
Aino Unkilan työ painottuu performanssiin ja installaatioon. Hän tutkii tilan, kuvan ja ihmiskehon välistä tarinaa, ja hänelle keskeiseksi kysymykseksi muodostuu se mitä ylipäätään tarkoittaa olla ihminen. Unkila on työskennellyt performanssitaiteilijana ja -opettajana viimeiset kymmenen vuotta. Nyttemmin hän opiskelee reiki- ja energiahoitoa.
Tukijat: Koneen säätiö ja Taiteen edistämiskeskus.
[The first Hoitoja visit took place in 2015]
Book an appointment by email: hoitoja ( at ) gmail.com
Inquiries for available appointments can also be made directly at the treatment room.
For the two first weeks of November, Sorbus turns into a treatment room, managed by dance- and performance artist Maija Mustonen, dance artist Aino Voutilainen and performance artist Aino Unkila. In Hoitoja (Treatments) the artists offer massages, body works and other treatments. The treatments are free of charge.
The exhibition has been supported by Kone Foundation and Arts Promotion Center Finland.