Artists:
Shary Boyle
Johanna Havimäki
Leena Kivipelto
Hanna Klén
Brenna Murphy
Carl Osberg
Antti-Ville Reinikainen

I found an abandoned doll house at the old factory building where my studio is. The thing became a storage space for random junk and a stage for spontaneous miniature sculptures and installations. It became a squat turned into a small gallery.

The Small Gallery is a collaboration with architect Lars Mattila. We invited seven artists to produce miniature art works in reaction to Mattila’s text about buildings and air. We’re living in a space age reality where the air outside and the air inside have been separated. The buildings we live in have turned into spacesuits. While we are getting more and more out of touch with what’s going on with the planet earth we focus our control efforts on the interiors of our shelters.

The Small Gallery is the first part of a larger work called Home Sweet Home which will continue at Titanik Gallery in Turku right after the Sorbus exhibition.

Our intention is to take a closer look at these dark themes and search for some beauty. One method in achieving this is to fool around with the scale of things. We are zooming into the microcosmic worlds.

– Jan Anderzén

*

Home Sweet Home
Lars Mattila

Dividing indoor air from outdoor air is truly a space age product. Buildings, our second shell of clothing, have in recent decades become space suit like. As we have lost touch with earth’s climate, we’ve turned our focus on controlling the air inside our buildings.

We currently spend over 90% of our time indoors. We breathe machine fltered, artifcial air, thinking it’s clean and that we are safe and sound in our isolation. But we are marinating amidst our toxic materials, in the muck of our own metabolism. And when we get ill, we blame the microbes.

We are at war with the microbes, armed with the latest chemicals, indifferent to the fact that our campaigns are destroying all the favorable ones at the same time, making room for the strains to which we are defenseless against. The more we insulate and disinfect, the more allergic we become. Our bodies simply don’t know how to handle the toxins that our actions are creating. Sick in our mold ridden houses, we still have faith in air conditioning and detergents.

Microbiology has produced immense amounts of information on how individual microbe strains differ from one another, and how to live with them, but we choose to reject that information or apply it in all the wrong ways. We are perplexed when someone states the natural fact that a walk in the woods at mushroom season brings us in contact with more spores than a moldy house. We are blind to quality, seeing only quantity. We may well be facing a time when we wear protective bags over our heads for a walk in the woods, as not
to breathe in the spores. On return to the city we are sadly suffocated by the indoor air of our own homes.

What is mold – why is it? This show is about making peace with mold.

PIENI GALLERIA – KURATOINEET JAN ANDERZÉN & LARS MATTILA

Taiteilijat:
Shary Boyle
Johanna Havimäki
Leena Kivipelto
Hanna Klén
Brenna Murphy
Carl Osberg
Antti-Ville Reinikainen

Poimin hylätyn nukkekodin talteen vanhan tehtaan käytävältä, jolla työhuoneeni sijaitsee. Nukkekodista tuli sekalaisen rojun säilytyshylly, näyttämö spontaaneille pienoisveistoksille ja -installaatioille. Siitä tuli pieni galleria vallatussa talossa.

Toteutan Sorbukseen tulevan Pieni galleria -teoksen yhdessä arkkitehti Lars Mattilan kanssa. Tilasimme seitsemältä taiteilijalta nukkekotigalleriaan sopivat miniatyyriteokset, jotka reagoivat Mattilan kirjoittamaan sisä- ja ulkoilmaa käsittelevään tekstiin.

Sisäilman erottaminen ulkoilmasta on avaruusajan tuote. Rakennukset, toinen vaatekertamme, ovat näinä vuosikymmeninä lähestyneet ominaisuuksiltaan avaruuspukua. Samaa vauhtia kuin olemme menettäneet sekä kosketuksemme että otteemme maapallon ilmastoon olemme kohdistaneet kontrollimme rakennusten sisälle.

Pieni galleria on Home Sweet Home -teoskokonaisuuden ensimmäinen osa, joka saa jatkoa Turun Titanik-galleriassa heti Sorbus-näyttelyn jälkeen.

Pyrkimyksenämme on kääntää huoli ja ärtymys toivoksi. Katsomalla lähempää etsimme synkistä teemoista kauneutta.

– Jan Anderzén

*

Home Sweet Home
Lars Mattila

Sisäilman erottaminen ulkoilmasta on avaruusajan tuote. Rakennukset, toinen
vaatekertamme, ovat näinä vuosikymmeninä lähentyneet ominaisuuksiltaan avaruuspukua. Samaa vauhtia kuin olemme menettäneet sekä kosketuksemme että otteemme maapallon ilmastoon olemme kohdistaneet kontrollimme rakennusten sisälle.

Tällä hetkellä vietämme sisätiloissa yli 90 % ajastamme. Hengitämme laittein suodatettua, keinotekoista sisäilmaa ajatellen, että se on puhdasta ja että olemme eristyksissä turvassa. Kuitenkin muhimme myrkyllisten materiaaliemme ja tavaroidemme keskellä, oman aineenvaihduntamme kuonassa. Kun sitten sairastumme, syytämme mikrobeja.

Käymme sotaa mikrobeja vastaan yhä uusin kemikaalein, välittämättä siitä, että tapamme meille suotuisatkin lajit. Näin teemme tilaa niille lajeille, joille olemme täysin puolustuskyvyttömiä. Mitä enemmän eristämme ja desinfoimme, sitä allergisemmiksi tulemme; elimistömme ei osaa käsitellä niitä myrkkyjä, joita toimintamme aiheuttaa. Kipeinä homeisissa taloissamme silti uskomme ilmastointikoneisiin ja puhdistusaineisiin, eristäytymiseen ja sodankäyntiin.

Mikrobiologia on tuottanut valtavan määrän tietoa siitä, miten mikrobit eroavat toisistaan ja miten niiden kanssa tulisi elää, mutta me hyljimme tuota tietoa tai sovellamme sitä väärinpäin. Hämmennymme, kun kuulemme sen luonnollisen asian, että sienimetsässä on enemmän mikrobeja kuin hometalossa. Emme näe laatua, ainoastaan määrän. Edessä voi
olla aika, jolloin käymme metsässä suojapussi päässä, etteivät itiöt mene henkeen. Kaupunkiin palattua tukehdumme surullisesti oman kotimme sisäilmaan.

Mikä home on – miksi se on? Tämä teos käsittelee sopua homeen kanssa.