Mikko Kuorinki
Skitsystem
15.–31.1.2016
FI | EN

Kaikki lukevat…! / Everybody reads…! pe 15.1. klo 15
Tule näyttelyn ensimmäisenä tuntina mukanasi runo, lista, vitsi, otsikko, sana, tarina, punchline, teksti mistä tahansa lähteestä jonka haluat lukea ääneen toisille.

* * *

Sorbuksen näyttelyvuosi alkaa Mikko Kuoringin näyttelyllä Skitsystem. Mikko Kuorinki (s. 1977) on Helsingissä asuva taiteilija, joka on kotoisin Rovaniemeltä ja valmistunut taiteen maisteriksi Taideteollisesta Korkeakoulusta. Hän toimii myös osana Diego Brunon kanssa perustamaansa Ruleria, joka on näyttelyiden, tapahtumien ja julkaisujen muodossa toimiva kuratoriaalinen projekti. Haastattelimme Mikko Kuorinkia vuodenvaihteessa.

Sorbus: Mitä näyttelyysi on tulossa?

Mikko Kuorinki: Sorbuksessa minulla tulee olemaan paljon aikaa installoimiseen joten käytän sitä työskentelytilana. Tykkään nykyään jättää suunnitelmat mahdollisimman avoimiksi, enkä fiksata oikeastaan mitään etukäteen. Mitä tahansa voidaan lisätä tai poistaa installoinnin loppuun asti. Yritän käyttää tilan omituisuuksia hyväkseni sen sijaan että yrittäisin manipuloida tilaa teoksille sopivaksi. Tämänhetkisiä matskuja ovat olleet mm. teekannu, majoneesi, läpinäkyvät muoviletkut, “venetsia-tuoli”, paperilautaset, betoni, loisteputket, mangolastut, laser, vesivärit, rekkamatot – varmasti jotain näistä tullaan näkemään Sorbuksessa.

S: Työskentelyssäsi tuntuu olevan hyvin tekstuaalinen ote. Kun käytät materiaalina esimerkiksi majoneesia tai rekkamattoa, kyse saattaa olla enemmän materiaalin “ideasta”, kuin itse materiaalista. Pitääkö tämä paikkansa?

MK: Joo useat teokseni ovat tekstilähtöisiä. Myös materiaalien ominaisuudet ja tuntu vetävät puoleensa – joskaan ne eivät riitä yksin – niiden pitää aina liittyä myös johonkin muuhun. Materiaalit joita käytän ovat spesifejä, mutta niiden valikoituminen osaksi näyttelyä on osa assosiatiivista ketjua jonka alkuperä usein haihtuu. Tasapainoilen määrittelemättömän ja määritellyn välillä, näin tekeminen pysyy myös kiinnostavana itselleni – menetän mielenkiinnon jos teoksen merkitys on liian lukkoon lyöty. Runous on tällä hetkellä tärkein vaikute itselleni ja se mihin oman tekemiseni läheisemmin liitän.

S: Haluaisitko suositella jotain tiettyä runoteosta, jonka kautta näyttelyäsi voisi lähestyä?

MK: Ehkä voisi lueskella sekaisin vaikkapa CA Conradin, Robert Creeleyn, Lisa Robertsonin, Robert Grenierin, Hannah Weinerin, Lucas DeLiman, Clarice Lispectorin, Aram Saroyanin, Aase Bergin tuotantoa ja haikuja.

S: Mitä taide ja taiteen tekeminen sinulle merkitsee?

MK: Ei sillä ole minulle tarkkaan fiksattua merkitystä. Ehkä se on jonkinlainen epävarma ja hutera konstruktio jolla ei ole selkeää funktiota, mutta joka tuntuu potentiaaliselta. Tai säiliö jossa voi sekoittaa raakamateriaaleja ja katsoa niistä syntyviä mutaatioita. Se on huomion kiinnittämistä, hereillä oloa, itsensä huvittamista. Ketju assosiaatioita, kokoamista ja purkamista.

S: Sinulla on taustaa myös musiikintekijänä. Musiikin ja runouden alueilla kokeellisuus tuntuu usein olevan eristetty, tai eristäytynyt (?), omaksi genrekseen tai skenekseen. Kokeellinen musiikki vaikuttaa toisinaan jopa pikemmin tyylisuunnalta omine konventioineen kuin varsinaisesti uutta maaperää tutkivalta taidemuodolta. “Kokeellisesta kuvataiteesta” taas ei niinkään puhuta. Tarkoittaakohan sana “käsitetaide” samaa asiaa?

Kari Peitsamolta ilmestyy näyttelysi aikana uusi levy, jonka hän Wikipedian mukaan on kertonut olevan “hyvin kokeellinen”. Mitä luulet hänen tarkoittavan kuvauksellaan?

Myös Sorbusta ja sen näyttelyohjelmaa on joskus kuvattu kokeelliseksi. Mitä ajattelet kokeellisuuden käsitteestä taiteessa?

MK: Suurin osa itseäni kiinnostavasta taiteesta on jollain tapaa ainakin asenteellisesti kokeellista. Kokeellisuus on minulle esimerkiksi sitä että pysyy vastaanottavaisena, eikä sulje itseään tiettyyn formaattiin. Kokeilija pyrkii aloittamaan kerta toisensa jälkeen niin tyhjin käsin ja tyhjältä pöydältä kuin mahdollista? Jokin aloittelijana pysymisessä tuntuu tärkeältä. Ammattilaiset ovat ratkaisseet kysymykset ja tietävät etukäteen mitä hakevat, ristiriidat ja epävarmuus on suodatettu pois. Ehkä Peitsamo on pysynyt aloittelijana? Kiinnostaa kyllä kuulla tuo uusi levy, että mikä on Peitsamolle “hyvin kokeellista” juuri nyt. “Suuri yleisö” tuntuu etsivät taiteesta nimenomaan kokeellisuuden vastakohtaa eli tunnistettavuutta, jotain minkä voi tyydyttävästi ratkaista, jotain mikä vahvistaa heidän kokemustaan maailmasta sen sijaan että se purkaisi sitä.

S: Minkälaisen ajatusketjun kautta päädyit lainaamaan näyttelysi nimen göteborgilaiselta crust punk -yhtyeeltä?

MK: Pitihän se arvata että Sorbus tietää Skitsystemin. Heiltä sen alunperin nappasin, mutta näyttely ei liity bändiin sen kummemmin. Skitsystem-sana on samanlainen löydetty fragmentti kuin muutkin osaset näyttelyssä.

Ketju vois olla jotenkin tämmöinen:

kuuntelen Stigmata-levyä
tartun bändin nimeen
Skitsystem
Skitsystem
Skitsystem
Skitsystem
sitä tekee mieli toistella
tykkään niiden logosta, tilaan kangasmerkin ja laitan sen seinälleni.

En ompele sitä Fjällräven-takkini hihaan kuten olin suunnitellut.
Myöhemmin luen Dominique Laporten History of Shit -kirjaa.
Paskasysteemi – yhteiskunta
konkreetiinen paska
yhteiskunta on järjestetty siten että emme näe paskaa
kaupungit ovat muotoutuneet paskan ja jätteen kätkemisen kautta
paska toimii lannoitteena – ravinto paska
luuppi
vauva paskakoneena
ihminen paskakoneena
paskasysteemissä
jne.
ALLT E SKIT!

S: Tämä vastaus oli tyhjentävä. Vielä lopuksi: Minkälaiset terveiset lähetät niille, jotka söivät jouluna liikaa?

MK: nobody knows shit
nobody lives anywhere
hello dust!
–Ikkye

 
EN

Mikko Kuorinki – Skitsystem

Sorbus exhibition year opens with Mikko Kuorinki’s Skitsystem. Mikko Kuorinki (b. 1977 in Rovaniemi) lives and works in Helsinki. He has graduated with MA from University of Arts and Design Helsinki in 2008. Kuorinki also runs Ruler together with artist Diego Bruno. Ruler is a collaborative platform for programming, exhibiting and publishing.

We interviewed Mikko Kuorinki (in Finnish). Prior to the opening he is going to use Sorbus as a working space, and keep the installing process open for improvisation and adapting to the characteristics of the space. His range of possible materials include things such as a tea pot, mayonnaise, transparent plastic hoses, a venetian chair, paper plates, concrete, fluorescent light tubes, mango chips, laser, water colors and truck mats.

We found out that the title of the show is borrowed from a Swedish crust punk band but the show doesn’t really have anything else to do with the group. He told us that for him “experimentality” in arts means being receptive, not closing oneself into any specific format and staying a beginner.

Mikko’s recommendation for related reading to the exhibition would be a mixture of CA Condrad’s, Robert Creeley’s, Lisa Robertson’s, Robert Grenier’s, Hannah Weiner’s, Lucas DeLima’s, Clarice Lispector’s, Aram Saroyan’s, and Aase Berg’s production and haikus. As regards to people who ate too much on Christmas Mikko sent words by Japanese Zen Buddhist monk Ikkye:

nobody knows shit
nobody lives anywhere
hello dust!

+

Everybody reads…! Fri 15th at 3 pm
Join the first hour of the exhibition with a poem, a list, a joke, a headline, a word, a story, a punchline – a text from any source you want to read aloud for others.