Kaupunki kietoo minut ja meidät syliinsä vieraana, mutta itsestämme erottamattomana. Ovesta ulos astuminen, mukaan kurkottaminen tuottaa samanaikaisesti kohtaamattomuutta, mykkyyttä ja yksinäisyyttä. Silti kaupunki, jota piirrän, on kaunis. Ja lempeäkin.
Teokseni ovat puolifiktiivisiä henkilökuvia, huoneita ja maisemia. Piirrän hiilellä, lyijykynällä ja puuväreillä. Kuvat pohjautuvat havaintoihin lähelläni olevasta ympäristöstä, hetkistä, jolloin ei näennäisesti tapahdu mitään. Omakohtaiset kokemukset sekoittuvat kiinnostukseen naisten historiaan. Tunteiden (historiallinen) sukupuolisidonnaisuus on yksi työskentelyä ohjaava näkökulma. Millainen jälki meissä on esimerkiksi 1800-luvun lopun naisesta, jolle käveleminen yksin puistossa ei ollut sosiaalisesti hyväksyttyä? Keskiössä on kuitenkin nykyhetken ihminen. Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteiden ja sosiaalisuuden välinen ristiriita on toistuvasti eteen tuleva leikkauspiste.
Havainnoinnin kohteena on kodin ulkopuolinen tila – kaupunki – joka voi myös olla yksityiseen elinpiiriin kuuluva oma tila. Aiemmin olen piirtänyt koteja perinteisenä naisen ”omana” tilana. Kuvien henkilöt ovat nyt aikuisuuden ja lapsuuden rajamailla tai kantavat mukanaan muistoa aikuiseksi kasvamisesta. Laajentunut liikkumatila aiheuttaa sekä suuren vapaudentunteen että muokkaa käsitystä siitä, kuinka monia arvomaailmoja ja normeja julkinenkin tila sisältää. Joudumme väistämättä
rakennetun ympäristön sisältämien arvolatausten keskelle, mutta se on myös yhteisö, jota toiminnallamme aktiivisesti muokkaamme. Ihminen on orgaaninen osa elinympäristöänsä.
Pistokas on alkuperäisestä elämänlähteestään irrotettu kasvin osa, joka opettelee hengittämään itsellisesti. Selviytyäkseen, kasvattaakseen omat juuret, se vaatii tukea ja hoivaa, tarpeeksi vettä ja valoa. Kasvaakseen ihmisenkin on juurruttava, opittava aina uudelleen hengittämään. On löydettävä tapa kommunikoida muiden kanssa, kiinnittyä ympäröivään, mutta siedettävä myös yksinäisyyden tunteita.
Laura Ukkonen (s.1977) on helsinkiläinen kuvataiteilija. Hän on valmistunut vuonna 2012 taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston Taiteen ja suunnittelun korkeakoulun kuvataiteen maisteriohjelmasta. Aiemmin hän on opiskellut mm. taidehistoriaa, naistutkimusta ja vaatetusalaa. Kuvan tekeminen on kuitenkin muotoutunut kaikkein innostavimmaksi keinoksi havainnoida tunnetiloja ja kommunikointia – ihmisiä.
Tervetuloa näyttelyn avajaisiin tiistaina 17.12. klo 18–20!