Hei!
Hei sä siä!
Eks sä nää mitä sä teet?
Tuhoat luonnon.
Ek sä voi olla käyttämättä 5 pulloo Rexonaa joka viikko?

* * *

SORBUS: ookko netis?

ME: nyt oon

SORBUS: haluuks laittaa tekstiä mulle?

ME: laitoin just!

SORBUS: sä oot jättäny jotain hyviä juttuja pois
Toi eka lause on musta huono

ME: joo, majavan haluisin lisätä, ja muutakin.
ai, ku se eka on just se mistä sanoit viimeks että se ois hyvä

SORBUS: mutta toi lauseen muoto on kömpelö
ei aloita tekstiä hyvin
toi vika lause on hyvä. Mutta kandeisko se laittaa viittaamaan pikemmin koko näyttelyyn kuin vain avajaisiin?
“Tervetuloa chillailemaan takkatulivideon lämpöön.”

ME: joo, noin just laitoinki
Tervetuloa chillailemaan takkatulivideon lämpöön!
Avajaiset keskiviikkona 12.2. klo 18–20, näyttely avoinna 13.2.–2.3., ke–su klo 13–18.

SORBUS: toi on hyvä
Ootko kirjoittanu siitä Creepshowsta?

ME: kyl se on ranskalaisella viivalla viä teemoissa
-Materiaalikaaos-kontrolli
dream sieppari hengellisyys, wikipedia matkamuisto ja koriste-esine hengellisyys?
-creepshow 2
-vaniljan, vadelman tai mansikan luonnonmukainen aromi, “hauste”
vähän sekavaa,,, sorry

SORBUS: Oliko sulla lauseena kirjoitettuna sitä Creepshow-juttua?

ME: se on tos toisessa versiossa, oota
Valtameriin syntyneet muovimantereet vesipulloineen, muovipusseineen ja dildoineen symboloivat ihmisen viimeisen 150 vuoden aikana luomaa kulttuuria. Jo lapsena näin Creepshow 2:ssa kun musta mönjästä muodostunut olio nousee järvestä ja nielaisee lautalla olleet ihmiset.

Mietin miten thaihierontaliikkeiden näyteikkunat houkuttelevat asiakkaita kauniilla muovikukka- ja jouluvaloasetelmilla, miten hajuvesillä houkutellaan kumppaneita, niin kuin kukat houkuttelevat pölyttäviä mehiläisiä, että asiat on tosi yksinkertaisia lopulta, samat tarpeet ohjaavat toimintojamme – mutta että se vaniljan, vadelman tai mansikan luonnonmukainen aromi, “hauste”, jota käytetään hajuvesissä ja vaniljajäätelössä, on peräisin majavan anaalirauhasesta.

SORBUS: tulee ehkä vähän selittelyn maku kun tossa on niin sekalaisesti juttuja

ME: joo en mää haluu laittaa noita asioita noin, vaan linkittäen ne toisiinsa- majavan luontosuhteeseen jne.

SORBUS: onko sulla koneella tekstinä niitä lapsuusrunoja?

ME: ei, kotona vihossa

SORBUS: Ku musta toi fossiilikapitalismi- ja luontosuhde-juttu on vähä hankala. Ehkä vähän päälleliimatun oloinen suhteessa teokseen?
Tai vähän mustarindaa, vähän saarnaavaa.
kun se teos ei kuitenkaan käsittääkseni oo niin ryppyotsainen

ME: mua pelottaa se lapsiruno, että sitten mää vaan heijastelen mun teini-iän tiedostamisen pelkoa, mut kuitenkin, ohan se pelko sama ja samat glitterin lovetukset…

SORBUS: mitä on teini-iän tiedostamisen pelko?

ME: kun saa vähän vihiä siitä mihin meidän yhteiskunta ja ihmiskunta nojaa. tai kai niissä runoissa puhutaan saastuttamisesta, löysin joskus metsästä maalta jotain jätetynnyreitä jotka oli piilotettu sammalmättäiden yms alle

SORBUS: eli sä et pelkää teini-iän tiedostamista vaan pelkäsit teininä tiedostamista?

ME: joo, siis heräsin teininä tiedostamaan

SORBUS: mutta onko siinä jotain vikaa? Tai mikä ongelma on sen esiin tuomisessa?

ME: aattelin että jos siitä tulee “käsittelen lapsuuteni traumoja kepeällä tavalla” -näyttely
“ilkamoiden”

SORBUS: ei kai
tai siis etkö sä aika samaa asiaa käsittele tässä nykyisessäkin tekstissäs?

ME: joo mut angsti on vaihtunut epätoivoks

SORBUS: Se lapsuus-aspekti vois tuoda sen jotenkin yhteisesti jaetulle tasolle viattomuudellaan. Siinä on samaistumispintaa
ootko sä epätoivoinen?

ME: oon lukenut tänään artikkelin antarktiksen metaanikaasuista, sen rinnalla ei fossiilisten polttoaineiden käyttö enää tunnu missään

SORBUS: aha
en tiedä asiasta

ME: www.revalvaatio.org/planeettamme-on-hatatilassa

SORBUS: maailmanloppuskenaarioita
en mä ny rupee lukee

+

23.2.2014 klo 14
Taidekahvit DREAM SIEPPARI -näyttelyssä

Paikalla näyttelyn taiteilija Jonna Karanka, keskustelun alustajana Kimmo Modig. Tervetuloa seuraamaan keskustelua, sana on vapaa!