Sorbuksen syyskauden avaa Hermanni Saarisen näyttely Paradiso. Saarinen on valmistunut vuonna 2011 Kuvataideakatemiasta kuvanveiston osastolta. Hänen viimeisin yksityisnäyttely “Mykkä puhelin upotettuna saveen” oli vuonna 2014 Galleria Sculptorissa. Sorbus haastatteli taiteilijaa sähköpostin välityksellä heinäkuussa 2016. Keskustelu on luettavissa alla.

SORBUS: Näyttelysi nimi on Paradiso, eli paratiisi. Miksi halusit tehdä näyttelyn tästä aiheesta?

HERMANNI SAARINEN: Olen lukenut paratiiseja käsitteleviä tekstejä, kuten raamattua ja Danten Jumalaista näytelmää (lähinnä kohdasta Paradiso, josta näyttelyn nimi tulee). Lukemalla näitä tekstejä pyrin palaamaan jonnekin länsimaisen kulttuurin alkulähteelle ja tutustumaan ajatteluun, joka voi tuntua erikoiselta suhteessa omaan modernimpaan ajatteluun ja totuuskäsitykseen. Itse paratiisi sana tulee muinaispersiasta ja tarkoittaa puutarhaa. Taiteen historiassa aihe on myös hyvin edustettuna ja voin ikään kuin tehdä uudelleen tulkintoja klassisesta aiheesta. Symbolinen ja allegorinen taso kiehtoo aiheessa.

Olen siis tehnyt researchia paratiisista kulttuurihistorialliselta kannalta, mutta en tiedä kuinka paljon lopullisessa näyttelyssä on jälkiä tästä tutkimisesta. Ainakaan ns. uskonnollista kuvastoa näyttelyssä ei varsinaisesti ole, koska se veisi näyttelyä liian tuttuun suuntaan. Aihe on ennemmin jossain taustalla ja kertoo niistä ideoista, joita olen päässäni pyöritellyt viime ajat.

Näyttelyn tekoprosessin myötä paratiisin aihe on ikään kuin tihkunut ja suodattunut veistoksiin, joita olen työhuoneella valmistanut. Aihe on ikään kuin katalyytti, joka vie työprosessia tiettyyn suuntaan.

SORBUS: Paratiisi käsitteenä on jollain tapaa selkeä, mutta kuitenkin monitulkintainen. Kristillisestä paratiisista tulee mieleen ajattomuus. Kuoleman jälkeinen elämä, jossa mikään ei muutu ja jossa kaikki pysyy ennallaan. Tämä ikuisuuden tila tuntuu kauhealta ajatukselta, mutta vaikuttaakin että tarkastelet ajattomuutta tunteena, jotenkin esteettisenä kokemuksena. Ikuisuus ja pysyvyys (koskemattomuus?) tuntuu sopivan myös siihen, mitä taiteesta yleisesti ajatellaan. Että teokset ovat materiaalisia ilmentymiä jostain puhtaasta, täydellisestä ideasta, ja että valmiiseen teokseen ei saa koskea, koska sen on tarkoitus säilyä ikuisesti muuttumattomana. Vai onko tämmöinen taidekäsitys jo vanhentunut? Miten itse näet teoksesi, tai näyttelysi, suhteessa tälläiseen ajatukseen?

HERMANNI SAARINEN: Ehkä sana traditio on käyttökelpoinen taidekäsityksiä pohdittaessa. Se että ammentaa klassisista aiheista tai mistä tahansa jo tehdystä pitää sisällään tradition tai muodon säilyttämisen halun. Uskon, että uudelleen tulkitsemalla asioita voidaan tehdä löytöjä ja mennä syvemmälle kulttuuriin ja historiaan, siten saadaan merkitystä ja sisältöä myös nykyhetkeen. Eihän taide varsinaisesti menetä ajankohtaisuutta, vaikka se olisi tehty tuhat vuotta sitten. Ainakaan omassa mielessäni. Se voi olla huomattavasti oleellisempaa kuin uusi taide. Eihän vain uusi ole tärkeää.

Taiteen idealistiseen puoleen kommentoisin, että kyse on painotuksista erilaisten lähestymistapojen kanssa, että välillä on ihan tuoretta katsoa asioita ideaalisen ja pyhän kautta, triviaalin ja arkisen sijaan. Tai että teokset olisivat sillä tavalla kiinnostavia, että niistä aukeaa monenlaisia lähestymistapoja, myös toki hyvin triviaaleja. Pääasia on että näkee ja aistii asioita tuoreesti, vaikka kyse olisikin vanhoista jutuista.

Varmaan myös paratiisin ideassa minua kiehtoo fantasia ajattomuudesta. Allegorisesti mikäänhän ei ollut vielä pilalla paratiisissa. Yritän nähdä asiat paratiisin valossa noin mystisemmin muotoiltuna. Siitä ettei ole muistia tai traditiota, että olisin jotenkin puhdas ja viaton. Tämä on siis ajatusleikki, joka mahdollistaa produktiivisen ja luovan henkisen tilan. Eli tässä mielessä näyttelyni on hyvinkin idealistinen jossain mielessä.

SORBUS: Traditiosta puheen ollen: olet opiskellut elokuva- ja teatterilavastusta ennen kuin siirryit Kuvataideakatemialle. Millä tavalla luulet että tämä on vaikuttanut tekemiseesi? Mikä sai sinut vaihtamaan alaa?

HERMANNI SAARINEN: Kävin paljon taide- ja filosofian kursseja Taikissa. Oikeastaan minua kiinnosti vain kaksi asiaa tuolloin: taide ja filosofia. Taikissa otin näistä asioista kaiken irti. Olin aika syvällä filosofiassa ja se maailma tuntui aukeavan siinä kohtaa helposti. Ongelma oli ehkä yhteisön puute, että olin aika yksin niiden asioiden kanssa.

Lavastusopinnoissa tutustuin elokuvan ja teatterin tekemiseen, jotka siis ovat todella kiinnostavia alueita. Se yhteisöllinen ja hierarkkinen työmetodi ei tuntunut kuitenkaan omalta, joten feidaannuin melko nopeasti niistä pois. Keskityin lähinnä taiteeseen ja haaveilin Kuvasta tai muista kuvataidekouluista. Taikki oli enemmän yleiskoulu ja siellä oli tietysti muitakin kuin taiteilijoita, joten tunnelma ei ollut niin taiteellinen ja kiinnostava.

Pääsy Kuvaan tarjosi taiteilijayhteisön. Oli kuitenkin jonkinlainen shokki aloittaa Kuvassa Taikin jälkeen. Koulujen kulttuuri oli hyvin toisenlainen. Taikki oli melko työ- ja suorituskeskeistä ja ulkoapäin tuli tavoitteita. Kuvassa opiskelija asettaa pitkälti itse tavoitteensa, se on tietysti paljon vaadittu, mutta tarpeellista pidemmällä aikavälillä.

Sitten olen opiskellut myös yhden syksyn Rietveldissä Amsterdamissa. Siellä painotettiin omaa tutkimusta ja kiinnostusta, ei niinkään sopeutumista johonkin jo olevaan malliin tai muottiin, vaan radikaalisti siihen, että kaikki tiet ovat auki, että tee omaa juttuasi. Ainakin näin haluan näitä asioita muistaa.

Näyttelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus, Taiteen edistämiskeskus / Uudenmaan taidetoimikunta ja Paulon Säätiö.

+

SORBUSKAHVIT – Hermanni Saarinen
25.8.2016 | klo 16:00

Toivotamme kaikki tervetulleiksi Sorbuskahveille! Sorbuskahvit on Sorbuksen näyttelyiden ohessa järjestettävä taiteilijatapaaminen ja kaikille avoin keskustelutilaisuus. Hermanni Saarisen “Paradiso”-näyttelyssä järjestettävässä tilaisuudessa taidehistorioitsija Riikka Stewen ja taidekasvatuksen tutkijatohtori Juuso Tervo keskustelevat näyttelyn taiteilijan sekä yleisön kanssa taiteesta ja paratiisista.