Joulukuussa Sorbus-galleriassa nähdään uusia maalauksia ja piirustuksia Katri Sipiläiseltä (s.1979). Haastattelimme Katria sähköpostitse marraskuussa 2014.

Sorbus: Millaisia teoksia sinulta on tulossa Sorbukseen? Mistä näyttelysi nimi kertoo?

Katri: Kuluneen kahden kuukauden aikana tehtyjä maalauksia ja piirustuksia. Näyttelyn nimeksi valikoitui Last – Things You Love You Are. Alunperin halusin käyttää tunnekieltäni, äidinkieltäni, mutta oikeaa sanaa ei löytynyt. Lisäksi englanninkielinen ilmaus on monimerkityksellisempi: kestää, jatkua ja viimeinen. Ajattelin, että tämä on ehkä viimeinen näyttely, jonka teen.

S: Mikä maalaus on? Mikä on maalauksen tehtävä vuonna 2014?

K: Maalaus on kommunikaatiota. Maalaus on tekemisen hetki ja katsomisen hetki. Maalaus on lähellä runoutta.

Kuvatäyteisessä kulttuurissamme oma maalaamiseni on kummallinen ilmiö, joka spektaakkelin teorian kautta nähtynä on vastavoima. Jos median toistaman todellisuuskuvan ajatellaan olevan spektaakkelia, maalaus tuo näkyväksi toisen ajan. Kannattaa silti muistaa positiivinen näkökulma mediaan, nimenomaan vaikutuskanavana, jonka avulla muotoutamme aktiivisesti yhteistä maailmaamme. Maalaukselle on sen sanattoman luonteen vuoksi vaikeampaa antaa samankaltaista varsinaista tehtävää.

S: Maalauksesi ovat tyylitellysti esittäviä. Miten kuvailisit visuaalista tyyliäsi ja mistä se tulee?

K: Nyt kahden kuukauden aikana tehdyt maalaukset vaikuttavat minusta aika naiiveilta ja symbolistisilta. Tosin voiko olla naiivi, jos tiedostaa olevansa naiivi? Maalaan hitaasti ja välineekseni on valikoitunut öljyväri, yksi vanhimmista maalaustekniikoista. Haaveilen tavoittavani maalauksen materialisuuden voimalla, joka saa katselemaan ennen nimeämistä. Maalauksissani on hahmoja ja tarinoita, joissa voi liikkua kaurapuurosta taikuuteen.

S: Mitä haluaisit teostesi välittävän katsojalle?

K: Energiaa ja halua elää.

S: Maalaamisen ja piirtämisen lisäksi mm. teet musiikkia ja skeittaat. Mitä nämä eri tekemisten muodot merkitsevät sinulle?

K: Soitan bassoa Olimpia Splendidissä ja rumpuja yhdessä vasta aloitetussa vielä nimeämättömässä yhtyeessä. Itsekseni soittelen viihdyttääkseni itseäni, nyt se on jäänyt kaupungin muissa riennoissa vähemmälle. Eräs ystäväni kertoi tekevänsä parhaat kappaleensa kun on sähkökatkos. Silloin on aikaa. Skeitin päällä seisoin ensimmäistä kertaa toissa kesänä. Sekä skeittaaminen että musiikin soittaminen ovat tekemistä, johon uppoutua, saavuttaa tila, jossa sanoilla ajattelu lakkaa. Skeittaaminen on liikettä, tanssia kaduilla. Ja näitä asioita kannattaa lähestyä mieluummin leikin kuin virtuositeetin tavoittelun kautta. Sosiaalisuus, ns. skeneily tulee sitten vasta toisena.

S: Minkälainen taide inspiroi sinua?

K: Risto Puurusen näyttely Oksasenkatu 11 -galleriassa oli hieno. Harvoin pieneen vaihtoehtoiseen galleriaan jonotetaan – taidejono ilahdutti. Pidin eniten tilan alkupäässä esitettyjen yksinkertaisen naiiveista positiivisista kuvista. Ja Brenna Murphyn mandala Sorbuksessa toimi. Shary Boylen tarinallisista kuvista pidän.

S: Voitko suositella jotain elokuvaa, kirjaa, tai musiikkia joka jollain tavalla liittyy näyttelyysi Sorbuksessa?

K: Leonora Carringtonin kirja The Hearing Trumpet. Karen Daltonin levy Green Rocky Road.

S: Kenen muun näyttelyn haluaisit nähdä Sorbuksessa?

K: Fricara Pacchun. Dame Darcyn.

+

14.12.2014
TAIDEKAHVIT

Toivotamme kaikki tervetulleiksi Taidekahveille sunnuntaina! Taidekahvit on taiteilijatapaaminen ja kaikille avoin keskustelutilaisuus, jossa keskustellaan näyttelyn herättämistä ajatuksista.

Tämän sunnuntain Taidekahveilla keskustellaan Katri Sipiläisen näyttelystä Last – Things You Love You Are, ja mukana keskustelemassa on taidemaalari ja graafikko Inari Krohn.