Tammikuun lopulla Sorbus-galleriassa aukeaa Ida Palojärven (s. 1981) näyttely. Installaatioteoksen olennaisena elementtinä toimii näkyvä aine. Haastattelimme Palojärveä ripustuksen lomassa ja puhuimme mm. sivuaineista, haptisesta elementistä sekä materiaalisuudesta.
SORBUS: Aloit tehdä näkyvää ainetta aloittaessasi opinnot Kuvataideakatemian kuvanveiston osastolla vuonna 2008. Vuosien mittaan näkyvä aine on seurannut sinua kandiopinnäytteestä kerrostalohuoneistoon ja monella tuntuu olevan siitä muistikuvia ja näköhavaintoja. Minor Subject -näyttelyssä käytät ensimmäistä kertaa näkyvää ainetta installaation osana. Haluaisitko kertoa jotain näkyvän aineen synnystä?
IDA: Näkyvän aineen tekeminen oli vastareaktio edeltäviin pukuompelijan ja konservaattorin opintoihini. Tein näkyvää ainetta myös sellaisesta ilosta, ettei mun tarvinnut enää tehdä tiukasti vaatteita tai tiukalla kemiallisella tarkkuudella konservointia. Nämä eri kokemukset ovat varmasti aina jossain muodossa työskentelyssäni mukana. Mikään ei varmaan voi olla vaikuttamatta siihen mitä loppujen lopuksi tekee. Olen myös työskennellyt pitkään valokuvakehittämössä ja kuvannut itse paljon. Jotain siitä on nyt tulossa takaisin sellaisena valon ja pimeyden tarkkana manipulointina tai säätelynä. Silmän huijaaminen ja havainnon toiminnan hyväksikäyttö on kiinnostavaa.
S: Työskentelysi painottuu tällä hetkellä installaatioiden tekemiseen, joissa etenkin valaistuksella on keskeinen merkitys. Millainen merkitys peittämisellä on sinulle?
I: On kiinnostavaa ettei oikein kunnolla näe jotain, ettei teoksen katsominen ole helppoa. Katsomiseen tulee jännite. Tässä on myös sellainen vitsi että mä en ole halunnut näyttää näkyvää ainetta ja nyt te olette pyytäneet nimenomaan sen näytille, ja siltikään mä en näytä sitä ihan täysin. Sorbukseen tulevassa installaatiossa on haptinen elementti. Koska kaikki haluavat koskettaa, silittää tai halatakin näkyvää ainetta, niin ajattelin että nyt se on mahdollista. Mulla ei ole mitään syytä varjella sitä. Juuri konservointiopintojen takia oon oikeestaan kans tosi tietonen siitä, mihin saa oikeasti koskea ja mitä materiaalia siihen tulisi käyttää. Ehkä juuri siksi olen halunnutkin niin usein tehdä paikkasidonnaisia töitä, jotka kestää vain tietyn ajan. Jälkeenpäin ne voi rekonstruoida uudestaan jos haluaa näyttää työn uudelleen. Materiaalit saa olla sellaisia jotka eivät välttämättä kestä. Oikeastaan mikään materiaali ei kestä ikuisesti. Nyt mä asetan näkyvän aineen alttiiksi käpälöinnille ja höykyytykselle. Kun silmät eivät anna tarpeeksi infoa, seuraavaksi tulevat kädet. Se on varmasti kaikilla selkäytimessä.
S: Puhutaan näyttelysi nimestä Minor Subject, joka on suomeksi sivuaine. Opiskelit konservointia ennen kuin siirryit taideopintoihin?
I: Mä en oikeastaan hirveän paljon tykännyt itse konservoinnista, mutta tutkintoon kuului orgaanisen kemian opintoja joista tykkäsin paljon. Mua kiinnostaa kemia, fysiikka ja tähtitiede. Ne ei liity suoranaisesti tähän näyttelyyn, mutta ehkä mutkan kautta mietin sellaista nimeä kuin Sivuaine, joka voi olla sivussa oleva alkuaine tai sivuaine yliopistossa. Mua alko naurattaan koska musta tuntui että näkyvä aine oli vuosia mun sivuaine Kuvataideakatemiassa. Englanniks se sana on ehkä vielä täsmällisempi tähän ajatukseen. Minor subject -nimellä on monia merkityksiä.
S: Näkyvä aine on kulkenut mukanasi kuusi vuotta ja on ehkä osa kokemustasi Kuvataideakatemiasta. Ehkä siihen on sen takia vaikea suhtautua työnä joka tuodaan nyt esille galleriaan?
I: Kaikilla on varmasti sellaisia juttuja mitä on tehnyt joskus joista on myöhemmin kauhuissaan, eikä halua näyttää niitä kenellekään. Siinä oli kyllä haastetta.
S: Tämä on tietenkin vähän erilainen tilanne että näkyvästä aineesta kysellään vielä vuosia sen tekemisen jälkeen. Mitä näkyvälle aineelle tapahtuu tämän jälkeen? Jatkaako se eloa jossain muualla?
I: Kyllä se jatkaa elämäänsä, mutta on vielä epävarmaa miten. Ehkä se laitetaan tuohon kadulle ja katsotaan kuka ottaa sen siitä.
+
14.2.2015
Taidekahvit Ida Palojärven Minor Subject -näyttelyssä
Paikalla näyttelyn taiteilija Ida Palojärvi, vierailevana kahvittelijana taidehistorioitsija ja Pro Artibus -säätiön kuraattori Juha-Heikki Tihinen.
Exhibition by Ida Palojärvi (b.1981) opens at the end of January in Sorbus gallery. We interviewed her (in Finnish) about the issues that rise from her installation: minor subjects, haptic elements and materiality.
+
14.2.2015
Art Coffee, discussion with Ida Palojärvi and Juha-Heikki Tihinen