Näyttelyyn kuuluva Scott Reederin Moon Dust -elokuva esitetään WHS-Teatterissa 29.6.2016 klo 18:00   > Lisätietoja

*

OZ on osa Sorbuksen ja SICin välistä näyttelyvaihtoa. Samanaikaisesti SICissä on esillä Sorbus-kollektiivin näyttely Fucked Up in a Bad Way.

Sorbus haastatteli SICin Olli Kerästä, Kalle Leinoa, Maija Luutosta, Sauli Sirviötä, Inkeri Suutaria, Timo Vaittista ja Laura Wesamaata touko–kesäkuussa 2016. Keskustelimme näyttelyn taiteilijoista, näyttelyvaihdosta ja paikallisesta yhteistyöstä. Haastattelu on luettavissa alla.

SORBUS: SIC ja Sorbus tekevät kesäkuussa näyttelyvaihdon, jossa Sorbus-kollektiivi toteuttaa SICiin oman näyttelynsä ja SIC-työryhmä kuratoi Sorbukseen ryhmänäyttelyn otsikolla OZ. Mitä Sorbukseen on tulossa esille? Miten tämä kokonaisuus valikoitui?

SIC: Sorbukseen on tulossa Erik Aallon, Päivikki Alaräihän, Reija Meriläisen, Zach Naderin ja Maija Timosen teoksia. Lisäksi näyttelyyn kuuluu näytös Scott Reederin elokuvasta Moon Dust sekä Omenapuutalossa avajaisiltana nähtävää ohjelmaa, joka tarkentuu myöhemmin.

Kokonaisuus valikoitui samanlaisessa hengessä kun näyttelyohjelmistommekin muotoutuu: kutsuimme näyttelyyn mukaan taiteilijoita, joiden työskentelyn koimme kiinnostavaksi ja tällä hetkellä relevantiksi. Jokainen kutsui mukaan yhden itseään kiinnostavan taiteilijan ja lopullisesta kokonaisuudesta keskusteltiin yhdessä.

SORBUS: Koemme SICin ja Sorbuksen välisen näyttelyvaihdon eleenä helsinkiläisten taidetilojen ja -toimijoiden välisen yhteistyön lisäämiseksi. Toisaalta tämänkaltainen yhteistyö voidaan kenties nähdä myös pienen piirin eksklusiivisena toimintana, josta jotkut jäävät paitsioon. Ilmapiirissä, jossa taidetilojen välisiä suhteita tuntuu toisinaan määrittävän kilpailu resursseista (apurahoista), voisi olla hedelmällistä miettiä myös, voisiko esim. Helsingin pienen taidekentän mahdollistama yhteisöllisyys olla paikallisille toimijoille jollain tavalla eduksi. Ja toki, esitämme tämän ajatuksen sikäli onnekkaasta asemasta, että Sorbuksen rahoitus on tänä vuonna kokolailla turvattu. Mitä mieltä te olette tästä asetelmasta? Tuhlaammeko Koneen rahoja yhteisiin runkkubileisiimme?

SIC: Sorbukseen esiin tulevan kokonaisuuden voi nähdä hienovaraisena kommenttina juuri tähän. Taidetilojen ja -toimijoiden yhteistyö oli meilläkin ajatuksena, kun kutsuimme Sorbuksen pitämään näyttelyä SICiin. Sen lisäksi meistä on kiinnostavaa nähdä, mitä teette nimenomaan kollektiivina, sillä toimitte tässä suhteessa (taiteilijakollektiivina) aika poikkeuksellisesti ainakin paikallisessa kontekstissa ja eri tavalla kun vaikka SIC. Toki haluamme myös ajatella, että yhteisöllisyyden ja yhteistyön lisääminen hyödyttää koko taidekenttää ja tuo jotain lisäarvoa; voi esimerkiksi ajatella, että yhteistyö auttaa kutakin yksittäistä tilaa ja niiden taustalla vaikuttavia toimijoita ja kuvataiteilijoita hahmottamaan paremmin paikkansa kentässä, tai laajemminkin elämässä.

Toisaalta myös SIC (ja Sorbus) on tahona aina jonkin muun eksklusiivisen toiminnan ulkopuolella. Koko projekti on alunperin lähtenyt liikkeelle tietyllä tavalla ulkopuolelta tai laidalta. Kriittinen suhtautuminen on kuitenkin toivottua kaikissa muodoissaan. Sekä SICin että Sorbuksen toiminnassa voisi myös nähdä paljon avoimuutta ja pyrkimystä jakaa niitä janottuja resursseja.

Mitä tähän nyt toteutuvaan yhteistyöhön tulee, niin Sorbukseen esiin tulevassa näyttelyssä on esillä taiteilijoita, jotka kuitenkin tulevat tämän runkkupiirin ulkopuolelta.

Ja toisaalta: Runkkailussa kai ei ole mitään niin kauheaa. Siinä saa hyvät kiksit, mutta vähän riskittömältähän se pitemmän päälle tuntuu. Runkkupiirejä on aina ollut olemassa ja tulee aina olemaan. Se on meidän kädellisten tapa toimia. Joskus tulee tunne että teki niin tai näin, se on taidemaailmassa aina väärinpäin, koska se on niin epäoikeudenmukainen maailma.

SORBUS: Tähän rinkiin liittyvät nyt myös Anhava, jossa Päivikki Alaräihällä on samaan aikaan soolonäyttely, WHS-Teatteri, jossa yksi SICin kuratoimista teoksista esitetään ja Sinne, joka lainaa näyttelyvaihtoomme videoscreenin.

Olemme tehneet Sorbuksessa lähinnä soolo- ja duo-näyttelyitä, ja olemme pitkään puhuneet että haluaisimme myös koota ryhmänäyttelyn. Ilahduimme huomatessamme, että te teette sen nyt puolestamme. Ehkä ryhmänäyttelyiden tekeminen on SICille luontevampaa, koska SICin tila on paljon isompi. Käsitimme että olette koonneet Sorbukseen tulevan näyttelyn siten, että jokainen teistä kutsui yhden taiteilijan. Tämä tuntuu sikäli luontevalta, että näin näyttely ehkä kertoo jotain myös teidän koko ryhmästä. Voisiko kukin teistä kertoa jotain kutsumastaan taiteilijasta ja siitä miksi halusi kutsua juuri hänet?

TIMO VAITTINEN: Scott Reeder: Moon Dust -elokuvanäytös

Kiinnostuin Scott Reederin Moon Dust teoksesta nähtyäni siitä osan netissä. Taiteilija oli minulle tuttu jo entuudestaan huumorisävytteisistä taidehistoriallisia viittauksia sisältävistä käsitteellisistä maalauksistaan sekä erilaisista kuratoriaalisista projekteistaan. Scott Reederin maalaukset ovat usein komediallisia käsitteellisen idean ympärille rakentuvia ns.“toteavia” maalauksia ja hän on tehnyt myös kiinnostavia kuratoriaalisia projekteja mm Drunk vs. Stoned -näyttelysarjan. Moon Dust on kuitenkin melkein kenen tahansa kuvataiteilijan tuotannossa poikkeuksellinen teos, kokopitkä sci-fi -komedia, jota on kuvattu 11 vuoden aikana muiden hommien ohessa. Elokuvan lavastusten maalauksellinen visuaalisuus teki heti vaikutuksen, sekä sen kummallisen hidastempoinen rytmi jossa on vivahteita jopa kaurismäkeläisestä tyylistä.
> Traileri

SAULI SIRVIÖ: Erik Aalto

Mä liikun näyttelyissä kolmena eri persoonana (numerojärjestyksellä ei väliä):

1. Taiteilija, joka imee vaikutteita näyttelytilassa ja käy dialogia kollegan teoksen/teosten kanssa.
2. Havaitsija, joka tulee tilaan odottamatta mitään ja yllättyy.
3. Etsijä, jolla on mielessä tuoda SICiin jotain uutta ja mielenkiintoista.

Aalto ruokki kaikkia mun kolmea persoonaa astuessani hänen näyttelyynsä Performancexhibition: Antidote, Magazin III, Stockholm 2011.

MAIJA LUUTONEN: Kutsuin näyttelyyn Maija Timosen. Timonen on Helsingissä ja Lontoossa työskentelevä kuvataiteilija ja kirjoittaja. Olen seurannut hänen työskentelyään jo pidempään, mutta katsonut teoksia lähinnä netin kautta. Olenkin jo pidempään toivonut voivani nähdä jonkun niistä näyttelyssä. Tähän näyttelyyn tuleva ääniteos on uusi. Siinä Maija itse lukee ääneen otteita työn alla olevasta kirjastaan.

Kaikki tässä näyttelyssä esillä olevat taiteilijat voisivat hyvin olla esillä SICissäkin, mutta emme ole aiemmin tehneet ryhmänäyttelyitä näin. Toisaalta se, miten näyttely on muotoutunut peilaa SICin näyttelyohjelman suunnitteluprosessia yleisemmin.

LAURA WESAMAA: Päivikki Alaräihä

Halusin lähtökohtaisesti kutsua näyttelyyn jonkun minulle entuudestaan henkilönä tuntemattoman, mutta töiden kautta läheisen taiteilijan. Eli ehdotin taiteilijaa joka on eleillään ja huomioillaan jo vaikuttanut minuun, toisin sanoen katson siis, että olemme samassa ’piirissä’ vaikkemme tunnekaan! Tällainen verkko tai ilmiöiden, ihmisten, teosten, tahojen, asioiden, tekojen ja eleiden konstellaatio jonka osana kaikki olemme ja toimimme, kiinnostaa minua ja pyrin omalla valinnallani osaltani manifestoimaan sitä. Tai näin siis tämän näyttelyn mahdollisuutena ilmi tuoda sitä. Ajatus lisäksi jotenkin tuplaantui kun Päivikillä on näyttely Galleria Anhavassa samaan aikaan, tätä emme kuitenkaan alunperin tienneet kun näyttelyä alettiin kaavailla ja häntä tähän yhteyteen ehdotin. Eli tietyssä mielessä jokin laajempi kokonaisuus alkoi myös konkreettisesti manifestoida itse itseään, minusta se on hyvä juttu!

KALLE LEINO: Reija Meriläinen

Halusin Sorbus-näyttelyyn mukaan Reija Meriläisen koska hänen tekemisistään loistaa tarkkuus ja huolellisuus. Meriläisen taide on rohkeasti omaperäistä, ja kuitenkin ajassa kiinni olevaa.

OLLI KERÄNEN: Zach Nader

Koin että vaikka SICin yhteisnäyttely Sorbuksessa haki vielä muotoaan niin jo kutsuttujen tekijöiden työskentely antoi minulle suunnan ajatella yksittäistä tekijää ja teosta. Oli ihan mielenkiintoista ja tietenkin myös tosi hankalaa miettiä, mitkä ja minkälaiset teokset voisivat sopia näyttelyyn, josta riippuen ajankohdasta luulin tietäväni jo kaikki mukaan kutsutut tekijät ja toisena hetkenä huomasin ettei joku tietty tekijä/teos olisikaan mukana näyttelyssä.

Löysin Zach Naderin videoita nettiä kolutessani keväällä. Muutama video jäi vaivaamaan minua. Yksi niistä oli Someone to See, 2014. Zachin teoksista juuri tämä on ehkä levottomin mitä häneltä olen nähnyt. Siinä käyttäen hyväksi tiettyjä jo konventioiksi muodostuneita kuvankäsittelyohjelmien toimintoja hän on poistanut kuvista kaikki toimijat. Kuvamateriaaliin on tällöin jäänyt valtavia tyhjiä alueita, jotka on sitten geneerisesti täytetty tiettyjen (Photoshop ja After Effects) tietokoneohjelmien mukana tulevien kuvankäsittelytyökalujen avulla. Teoksessa minua kiinnostaa se rauhallisuuden ja aavemaisuuden ja pirioravuuden tunne, joka syntyy päähäni videota katsoessani.

OZ – Group exhibition curated by SIC

Erik Aalto
Päivikki Alaräihä
Reija Meriläinen
Zach Nader
Scott Reeder
Maija Timonen

Scott Reeder’s sci-fi comedy film Moon Dust will be screened at WHS-Teatteri (Unioninkatu 45) on 29.6.2016 at 18:00   > More info

OZ group exhibition was formed so that each of the SIC members invited one artist.

OZ is a part of an exhibition exchange between Sorbus and SIC. Simultaneously, an exhibition by Sorbus collective titled Fucked Up in a Bad Way will be on display at SIC.

Sorbus interviewed SIC in May–June 2016 (in Finnish). SIC members talked about the invited artists and we discussed exhibition exchange, building communities, collaboration between art spaces, and inclusive and exclusive circle jerks in Helsinki art scene. The whole interview can be read above in Finnish.