Antti Tolvi
Pipe Harmony
11.–14.2.2016
FI | EN

Avajaiskonsertti ke 10.2. klo 18–19
Konsertit myös la 13. ja su 14. helmikuuta klo 17–18

Neljän helmikuisen päivän ajan Sorbuksessa on esillä Antti Tolvin soiva installaatio Pipe Harmony, joka koostuu pääasiassa itsetehdyistä urkupilleistä ja niitä soittavasta sähköharmoonista. Panelian maaseudulta kotoisin olevan Antti Tolvin (s. 1977) taiteellinen tausta on musiikissa. Hän tekee musiikkia yksin ja soittaa myös vaihtelevasti useissa kokoonpanoissa, mm. Keijuissa, Avaruksessa, Rauhan orkesterissa, Basamahaksessa ja Lau Naussa. Pipe Harmony on hänen ensimmäinen installaation muodossa esitettävä teoksensa. Näyttelyn aikana Antti Tolvi myös soittaa uruilla kolme konserttia.

Haastattelimme Antti Tolvia tammikuussa 2016.

 

Sorbus: Mikä on Pipe Harmony?

Antti Tolvi: Teos koostuu lähinnä bassopilleistä (vrt. kirkkourut). Pillit ovat rakennettu viemäriputkista ja vanhoista lipputangoista. Puhaltimena toimii vanha sähköharmooni joka muuten on puoliksi Mikko Kuoringin vanha (Mikon näyttely on juuri ennen Pipe Harmoniaa Sorbuksessa). Teos kestää viisi päivää. Soitan myös muutaman konsertin installaatiolla viikon aikana. Teos on harmonia. Koska kaikki maailmankaikkeuden asiat ovat alati liikkeessä (jos asia ei liiku, sitä ei ole?), kaikki asiat muodostavat värähtelyä. Ja värähtelyt muodostavat yhdessä harmonioita. Niinpä olen tässä jonkun aikaa miettinyt erilaisten harmonioiden näkemistä yhtenä. Tarkoitan esim. erilaisia tunteita, ajatuksia, tiloja, ulkopuolisia ja sisäpuolisia, näiden kokemista yhtenä harmoniana. Yhteen kuuluvina. Suurena harmoniana.

S: Miten soivan installaation rakentaminen galleriatilaan eroaa konsertin soittamisesta? Oletko aiemmin tehnyt vastaavaa?

AT: Soittimia olen aina rakennellut, lähinnä puhaltimia. Ja tämäkin on tavallaan iso puhallinsoitin. Installaatioista tulee mieleen kun joskus teininä löysin hienoja ääni-installaatioita kotoa kun pari traktoria pörisee kuivurin edustalla. Sitten vielä  kaiken päälle puimuri pöristelee pellolta paikalle. Mieletön rytmien ja äänten kudos! Muistan vielä että siinä sitten piti alkaa vielä Fordilla (7600 Turbo) vetää sooloa päälle. Fordin äänessä oli turbosta johtuen semmoinen ihan mieletön vihellys kaiken yllä. Suurimpina eroina konsertteihin nähden näkisin olevan ainakin teoksen kesto ja osallistujan mahdollisuuden vaikuttaa teokseen. Myös se että yleensä konsertissa ihmiset kiltisti istuvat alusta loppuun, tässä se ei ole tarkoitus. Ideana olisi että ihmiset voisivat käydä eri päivinä hetken harmonisoitumassa.

S: Voisiko Pipe Harmonyn nähdä eräänlaisena hoitona?

AT: Kyllä, jos niin haluaa. Nopeasti mietittynä, eikös kaikki tekeminen ja kokeminen ole jonkun näköistä hoitamista tai hoitoa? Tässä tietysti staattisuuden takia rauhoittava vaikutus on melko suuri.

S: Milloin aloit tehdä musiikkia ja miksi?

AT: Milloin, en muista. Mutta isoveljet ainakin tekivät punkkia kun minä vielä pyörin äidin helmoissa. Ääni on aina vaikuttanut minuun vahvasti. Ehkä syvemmin kuin esim. silmien kautta kulkeva informaatio. Ja kun joku tuntuu syvällä, pitäähän sitä alkaa veistämään oman näköiseksi.

S: Mitä forest folk merkitsee sinulle?

AT: Forest folk merkitsee minulle kaveriporukkaa joka tekee “vähän erikoista”  musiikkia. Suurin yhteinen musiikillinen tekijä on aimo tujaus psykedeliaa. Musiikkityylillä ei kait ole niin väliä. Soittajan soittotaidoilla ei ole myöskään kovinkaan suurta merkitystä. Soitinvalikoima genressä on myös melko kirjava. Forest folk -termi lanseerattiin ulkomailta käsin reilut 10 vuotta sitten (mikä oli aika hienoa aikaa kun porukka alkoi keikkailla ympäri maailmaa) ja on nykyään vähän väljähtänyt termi. Mutta kait sitä vielä voi käyttää.

S: Olet opiskellut aikaisemmin klassista intialaista musiikkia Varanasissa Intiassa. Mikä intialaisessa klassisessa musiikissa vetosi sinuun verraten sitä länsimaiseen? Haluaisitko kertoa hieman tuosta ajastasi Varanasissa?

AT: Joo, olin muutaman kuukauden siellä sitaran varressa vuonna 2000 talvella. Olin tuohon aikaan aika syvällä free jazz- / impromaailmassa ja tajusin että saman tyyppistä musaa ollaan tehty klassisessa mielessä Intiassa jo todella pitkään. Pitihän sinne lähteä ottamaan asiasta selvää. Löysin sitaraopettajan, mutta pakko myöntää että suurin oppi tuli konsertteja kuuntelemalla, muusikoiden ja muiden musiikkia opiskelemaan tulleiden kanssa soittamalla ja keskustelemalla.

Perinteisesti oppiminen tapahtuu muuttamalla opettajan luokse asumaan. Sitten opettaja soittaa tai laulaa fraasin, ja sinä toistat sen. Ja tätä jatketaan pitkään.

Intialaisessa klassisessa musiikissa puhutaan ragoista. Jokaisella ragalla on optimaalinen soittoaika, aamulla, illalla, talvella, kesällä jne. Joka ragassa on annettu nuotit (skaala) joita käyttäen improvisoidaan, mutta käyttäen myös nuottien välisiä ääniä (mikrotonaalisuutta). Ja niin kuin Pandit Pran Nath kertoo ragan luonteesta, raga tarkoittaa “elävät sielut”. Ragan kierros aamusta aamuun. Raga aina nuottien välissä. Nuotit helpottavat ragan tekemistä. Keho on nuotti ja hengitys on raga. Liikettä. Jokaisella hengityksellä on erilainen tunne. Se on ragan luonne.

S: Järjestät myös meditaatiotunteja ja olet taiji-opettaja. Mikä yhteys näillä on musiikkiisi?

AT: Aloin Taijin harjoittamisen vuonna 2002 ja olen tehnyt sitä siitä lähtien joka päivä. Zen-meditaation aloin samoihin aikoihin, mutta sen harjoittaminen on ollut enempi kausiluontoista. Viime vuosina päivittäistä.

Kun käyn pitämässä Taiji-tunnin, voin verrata sitä konsertin soittamiseen. Kyse on melko samoista jutuista. Ohjaustyylini on tehdä koko ajan täysillä mukana. Eli tässä toistuu vähän sama kuin intialaisen musiikin opiskelussa, opettajan tekemisen toistaminen ja sieltä käsin oppiminen. Tehdään jotain, tunnustellaan tuntemuksia ja opitaan siitä omasta tekemisestä. Ei lukemalla ja tajuamalla vaan tekemällä.

Joissain sävellyksissäni (viime aikoina suurimmassa osassa…) koitan tuoda sitä tunnetta ja olotilaa esille joka muodostuu taiji- ja zen-harjoituksia tehdessä. Mikä se olotila on, on liian vaikeaa selittää. Sitä tuntuu ajatuksen olevan mahdoton selittää ja ymmärtää.

S: Mitä musiikkia kuuntelet juuri nyt?

AT: Keittiön kellon sekunttimetronomi. Mahakin vähän murisee.

S: Olisiko sinulla antaa ohjetta miten tai mitä kuuntelemalla yleisö voisi valmistautua tulevaan kokemukseen jotta se olisi mahdollisimman harmoninen?

AT: Sama kait se on mitä kuuntelee, kunhan kuuntelee avoimin mielin ja yrittää olla arvottamatta/vertailematta kaikkea. Kaikki äänet ja asiat ovat harmoniassa keskenään kuitenkin. Mieli ei vain oikein tahdo sitä sulattaa.

*

Näyttelyä on tukenut AVEK.

 
EN

Antti Tolvi – Pipe Harmony

Opening concert on Wednesday 10. February at 18–19
Concerts also on Sat 13th and Sun 14th of February at 17–18

On the second week of February Sorbus will host a four day sound installation Pipe Harmony by Antti Tolvi. The installation consists mainly of bass organ pipes made of drainpipes and flag poles that are played by an old electric harmonium.

During the exhibition Antti Tolvi will also play three concerts with the pipe organ.

Antti Tolvi’s (b. 1977) artistic background is in free jazz and improvised music and he has studied classical Indian music in Varanas. Besides his musical work he works as a taiji teacher and hosts zen meditation classes. Pipe Harmony is Antti Tolvi’s debut as an installation artist.

More information about Antti Tolvi in English can be found in Polish Pop Up magazine’s interview.

The exhibition has been supported by AVEK.